Ihmisen tapa tervehtiä on aivan erilainen kuin koiran. Toisin kuin koira, kohtelias ihminen katsoo tuntematontakin silmiin ja vilauttaa tälle hampaat paljastavan hymyn. Joskus kohtalokkaitakin väärinymmärryksiä syntyy, kun ihminen pysyy koiran kohdatessaan tiukasti omissa, lajinomaisissa tavoissaan. Vaikka kotona olisi oma turre, ihminen ei välttämättä osaa puhua koiraa.

”Oma koira sallii monesti omistajaltaan kömpelöt lähestymiset ja hellyydenosoitukset, vaikkei niitä rakastakaan. Varsinkin pieniä koiria kohdellaan usein kuten ihmislapsia: niille leperrellään ja niiden puoleen kumarrutaan”, ongelmakoirakouluttaja Leena Aaltonen KIVA-team ry:stä sanoo.

Jatkuva höpötys tekee ihmisestä hermostuneen ja epävarman oloisen, ja olotila tarttuu herkästi koiraan. Epävarma koira saattaa käyttäytyä arvaamattomasti, jopa purra. Tyyni puhe ja rauhalliset liikkeet saavat koiran rentoutumaan.

”Paras tapa lähestyä vierasta koiraa on kysyä sen omistajalta, kuinka lemmikkiä tervehditään. Lupa tervehtimiseen tarvitaan, vaikka koira olisi tuttu. Koirallakin on hyviä ja huonoja päiviä, eikä se aina jaksa seurustella.”

Aikuisen tehtävänä on kertoa lapselle, kuinka vieras koira kohdataan.